James Clarke

Jarkko Laine ei ymmärrä Pekka Tarkan tulkintaa, jonka mukaan Pentti Saarikoski suhtautui kriittisesti vokaalien ja konsonanttien perinteiseen käyttöön. "Perinteisestihän niitä käytetään sanojen muodostamiseen ja Saarikoski, jos kukaan noudatti runoudessaan S. T. Coleridgen periaatetta", Laine kirjoittaa.

Pekka Tarkka kertoo (HS 11. 7.) englantilaisen nykysäveltäjä James Clarken teoksesta Deformierte Texte I naisäänelle, pianolle ja lyömäsoittimille. Teoksen aineksina on katkelma Pentti Saarikosken suomentamasta Euripideen Herakleesta ja pari säettä Mitä tapahtuu todella? - kokoelmasta ja Tiarnia-sarjasta. Tarkka kertoo: "Naisääni laulaa suomenkieliset tekstit, sitten alkaa niiden deformointi. Ensin lauletaan runon konsonantit, sitten vokaalit. Tulos on hätkähdyttävä (. . .)."

Tarkka aprikoi, mitä Saarikoski olisi itse tästä ajatellut ja toteaa, että "tämä [Saarikoski] oli avantgardisti, joka suhtautui vokaalien ja konsonanttien perinteiseen käyttöön kriittisesti". Hän mainitsee, miten Saarikoski on pilkannut V. A. Koskenniemen Sonettia suomenkielestä. "Yö hiipii ääntiöides immyt-unelmiin / mut kerakkees saa voiman itse auringolta."

En osaa keksiä, mitä Koskenniemi on tarkoittanut kuvallaan - kerakehan kuulostaa joltakin mikä on kuivunut kuolleeksi auringossa - mutta en sen paremmin ymmärrä, mitä Tarkka tarkoittaa. Miten Saarikoski saattoi suhtautua kriittisesti konsonanttien ja vokaalien "perinteiseen käyttöön"? Perinteisestihän niitä käytetään sanojen muodostamiseen, ja minun tähänastisen käsitykseni mukaan Saarikoski jos kukaan noudatti runoudessaan vanhaa kunnon S. T. Coleridge -periaatetta: "Proosa: sanoja niiden parhaassa järjestyksessä; parhaat sanat niiden parhaimmassa järjestyksessä."

Säveltäjä voi nähdä tarpeelliseksi pilkkoa runon pieniksi päreiksi ja käyttää niitä omaan rakennustyöhönsä. Mutta silloin ei voi sanoa oikeutta Saarikoskelle tehden, että "naisääni laulaa hänen tunnetuimpia säkeitään vokaaleiksi pelkistettynä", vaan kysymyksessä on säveltäjän oman lukukokemuksen tulkinta tai leikki voco- ja vox-lähtöisten sanojen eri merkityksillä tms. - avantgardehan on hyvin aata juuri nykymusiikissa. Voihan samat säkeet tallettaa tietokonelevykkeelle ykkösiksi ja nolliksi, mutta Saarikosken runoksi ne muuttuvat vasta sanoiksi muutettuina aivan niin kuin silloin kun hän itse ne alun perin ajatuksistaan poimi.

Runoilijalle Tarkkaa hätkähdyttänyt deformointi tuo mieleen kohtauksen oopperasta Pernambuco, jota Olli kuvaa pakinassaan Niin kuin salama. Siinähän sankari laulaa (orkesterin säestäessä), että "Mä isken ii ii iisken (. . .) tän tiii, tän tii, tän tiikarin. (. . .) Kuin salama tän tee, tän tän terävän tän tii, tän tii, tän tikarin mä ii hi hii/ ii iskehen kuin saa. . ." jne, ja hänen rakastettunsa Olivia huutaa apua: "Apuu, apuu, a aa, a aa (. . .) Apuu puaa, a aa ahaa!"

Toisaalta Tarkan mainitsema ja Saarikosken pilkkaama V. A. Koskenniemen sonetti vuodelta 1913 edustaa täsmälleen samaa näkemystä kuin säveltäjä James Clarken vuodelta 1997 oleva Deformiete Texte I. Koskenniemikin erottaa konsonantit ja vokaalit selvästi omiksi ryhmikseen: vokaalit ovat yötä ja konsonantit päivää - valinta on avoin monenlaisille tulkinnoille.

Pelkkien konsonanttien tai vokaalien käyttö on muualla kuin musiikissa murinaa tai jokellusta, kielitieteellisesti äänten jäljittelyä eli onomatopoeesia; poesian kanssa sillä on tekemistä vain silloin kun runoilija itse on sen keinokseen valinnut. Esimerkiksi käy vaikkapa Väinö Kirstinän Runo Lyh. (Luonnollinen tanssi, 1965), jossa runoilija ei vilkaisekaan "oudon-pitkäin laatusanain laskoksiin", vaan suorittaa sanojen deformoinnin eli kaavun lyhennyksen jo valmiiksi.

Vielä parempi esimerkki on saman kokoelman runo Kertomus tapahtumasta: "Uiii. Uiii. Uiii. Plöm. Klingklong, klingklong. Klop. Klop klop. Ssssh, ssh, srr."

Kaj Chydenius on säveltänyt tämän runon, vaikka se jo itsessään on sävellys. Mutta jos Chydenius olisi jakanut Kirstinän Don Juanin vokaaleihin ja konsonantteihin, emme koskaan tietäisi, että "yön auringon löydät, / sinä suuresta omenapuusta".

Kirjoittaja on kirjailija.